Huopainen iPad-kotelo

Viikonlopun projektina oli suojan teko iPadille. Olin kuljettanut padia ylisuuressa iltalaukussa, mutta löytäissäni craftgawkerkin kautta inspiraation (http://look-what-i-made.com/2012/11/14/feeling-foxy/) oli aika kaivaa äitini vanha kutistettu villapaita esiin.

Materiaalina siis puhdasta villaa ollut paita, joka oli kutistetty ylikuumassa pesussa. Paita oli hieman aikansa eläneenä jäänyt käyttämättömäksi ja kutistettu jossain "kuinka paloitella villapaita"-vimmassa. Lisäksi tarvitaan villalankaa ja yksi nappi.

iPadille sopivassa kotelossa: etukappale 20x26cm ja takakappale 20x36cm, jossa yläkulmat pyöristetty. Kappaleet ompelin villalangalla kiinni toisiinsa pykäpistoin (kuulemma ala-asteella opeteltu juttu, mutta ihan uus juttu mulle. Onneks oli äiti oppaana). Ensin pohja ja sitten sivut, niin ei haittaa jos kappaleet ei aivan saman kokoiset...

Kiinnitin napin etukappaleeseen ja läppään virkkasin pienen lenkin, jonka kiinnitin pistoin, jotka jäävät huovan sisälle piiloon. Ompelin vielä näkyviin pienen ristipiston, jotta lenkki pysyy varmasti kiinni. Katsoin napin paikan vasta lenkin ommeltuani ja pistin sen kiinni sopivaan kohtaan, sen kummempia mittailematta...

Lopputuloksena sopivan sutjakka kotelo, jota oon käyttänyt ihan vaan alusenakin lasipöydällä. Kotelo on sen verran väljä, että padi mahtuu sinne jonkun pienen kiinteänkuoren kanssa tarvittaessa. Nyt vaan tutustumaan uuden lelun tarjoamiin kaikkiin miljooniin mahdollisuuksiin ;)

Talvikukkakranssi

Aikoi olla jo korkea aika vaihtaa oven kesäkukkainen kranssi, joten pika-askartelin tilalle huopakukkasista uuden. Huopakukkasia on näkynyt nyt monessakin lehdessä ja ne ovat kyllä pehmoisen söpön näköisiä.

Tarvitaan:

Pahvipohja

Huopaa (omani Eurokankaan metritavaraa myymää, halpaa ja sopivan paksuista, mutta ei aivan puhtaimman valkoista)
Liimaa, sakset…

Eli aloitin piirtämällä pahviin sopivan ympyrän kahden erikokoisen kuivakakkuvuoan avulla :D Koko kranssin halkaisija on noin 24cm ja paksuus n. 3cm. Leikkaa ja liimaa huopaan. Pohja on helppo päällystää näin, leikata irti huovasta ja keskustasta saa yhden kukkapohjan.

Eli kun pohja on ok, niin sitten vaan leikkelemään kukkia. Itse tein kolmenlaisia kukkasia. 

1. Terälehtikukkasia –viidestä kahdeksaan saman mallista terälehteä liimataan kukan malliin eri tasoihin ja keskelle pieni ympyrä, että tulee siisti.

2. Kierreruusuja -7-12cm halkasiallinen ympyrä leikataan spiraaliksi (paksuus noin 1,5cm ja voi mutkitella hieman). Spiraali kieputetaan ruusumaiseksi ja liimaa aina väliin.

3. Hapsukukkasia –leikataan suorakaiteen mallinen 20-35 pitkä ja 3-4cm leveä pala (osan tein leveneviksi), joka hapsutetaan niin, että toinen sivu jää yhtenäiseksi, siten vaan rullataan suorana

Kukkasten asettelu pohjaan oli hieman kinkkistä, mutta sopivasti täyttäen ja rumat kohdat peittäen. Tein ensin jonkunlaisen määrän ja sitten pari lisää, että tuli täysi, yhteensä parisenkymmentä. Ja tyhjiin kohtiin leikkelin lehden mallisia lisukkeita :)

Ja juu, kuvat ovat hieman mitä ovat, koska sormet oli aivan liimassa. En halunnut kameraakin liimaan…

Kiinnitin kranssin ihan vain sinitarralla oveen, koska kranssi ei paljoa paina ja oma pahvini ei ollut niin paksua, että kranssi pysyisi muutoin tarpeeksi suorassa… Ehkä jotain glitteriä tai väriä sitten lisukkeeksi jouluksi, mutta voittaa valkoiset kukkaset aina sen vanhan kesäisen tekokukkahässäkän, mikä minulla oli ovessani…

Suklaa+marenki+vadelma = nam!

Meidän isänpäivään kuului tänään mutakakku :) Äitini oli jo kakun leiponut, joten tällä kertaa ei ohjetta kakkuun (laitan sitten oman mutakakku marenki –ihanuuteni reseptin ja kuvat, kun sitä taas teen). Mutta koristelun oli äitini jättänyt minulle, kun tietää minun sitä rakastavan. 

Koristeluun oli varattu makeaa höttömarenkia ja maukkaita metsävadelmia, Nam, isolla ännällä :D

Valitsin rasian päältä komeimmat vadelmat sivuun päälle laitettavaksi. Loput pakasterasiallisesta kaadoin talouspaperille hieman kuivumaan, miksi niistä aina tuleekin niin mehuisia, vaikka rauhassa sulattaisikin…

Asetin kakun keskiosaan ensin kolme kokonaista marenkia ja murentelin muutaman ympärille, sitten vadelmia väliin. Pikkasen lisää marenkimurenaa ja ne kauneimmat vadelmat päälle. Päälle vielä vähän tomusokeria, vaikka hieman se tuppasi alkuun marjojen päällä sulamaan…

Pienestä alun epäluulosta sekamelskasta tuli aikas mukavan näköistä ja taivaallisen makuista, maut täydensivät toisiaan todella ihanasti!

Hyvää isänpäivää kaikille iskille!

Sisustustikapuut

Olen jo monta vuotta sitten laittanut isäni kanssa talteen vanhoja puiden tukiseipäitä. Seipäät ovat hieman kuin heinäseipäitä, mutteivät niin tasalaatuisia ja kauniita, koska ovat olleet maassa useamman vuoden ja sen huomasi…

Alun perin otin seipäät talteen vaan kun ne olivat niin nätit, mutta olemme jo pitkään suunnitelleet tekevämme niistä sisustustikapuut. Vihdoin tänä viikonloppuna aika oli ilmeisen kypsä ja idea jalostunut tarpeeksi, tai ainakin saimme jonkinlaisen ”nyt tai ei koskaan boostin ”.

Eli, tarpeet:

Seipäitä, omamme 120-160cm

Saha, porakone, raspi

Terassiruuveja (olivat sopivan pitkiä ja värisiä)

Alustapahvi (vanha pahvilaatikko aukaistuna)

Hiekkapaperia

Aloitimme valitsemalla sopivimmat osat ja mallailemalla seipäitä paikoilleen. Omat portaamme (teimme sitten kerralla oikein kahdet, kun hommaan aloimme) ovat hieman vajaa 160cm ja poikkipuut on aseteltu siten että alhaalla on 37cm ja välit 30cm. Poikkipuiden pituudet ovat ylhäältä 38, 41, 44 ja 47cm ja ylempiin käytimme paksuimpia tukiseipäitä. Eli tikapuut kapenevat hieman ylöspäin, alhaalla on väliä noin 32 cm ja ylhäällä 26. Välipuut tulevat suunninpiirtein saman verran yli aina, vaikka puumme olivatkin sen verran kierot, että annoimme vaan mennä, sen tarkempia mittauksia tekemättä. Silmämääräisesti tasaisen kierot siis :D

Piirsimme pahviin suoran viivan ja tähän apuviivat aina puiden kohdalle. Tämä oli hyvin kätevää ja palikat sai aina takaisin kohdilleen.

Raspasimme poikkipuista kohdan mikä tuli pystypuita vasten paremman pysyvyyden saamiseksi ja sitten vain ruuvasimme pitkillä ruuveilla puut kiinni takaa. Porasimme ruuveille pienet kolot, niin samanmittaiset riittivät paksumpiin alapuihinkin. Sisustustikkaiden kun ei tarvitse pahemmin kestää painoa, niin tämä oli hyvä, ei sitten tule vahingossakaan väärinkäytettyä ja rikottua.

Kun tikkaat oli muutoin rakennettu viistimme vielä alapäät, jotta tikkaat pysyy paremmin pystyssä ja hioimme sahapinnat siisteiksi. Maalaan vielä sahatut päät, kunhan jää sopivaa ylijäämämaalia tai keksin muutoin sopivan tavan. Tai toisin sanoen, en maalaa vaan tummuvat itsestään ennenkö ehdin maalata…

Tässä vielä pari kuvaa tikkaista paikallaan. Tulevat joko lehtien tai yönaikaiseen vaatteiden säilytykseen, pitää katsoa miten käy.